Tarumetsän HALL OF FAME - Ida

 

"Ida"  -  Italianvinttikoira narttu  -  s.16.9.1995--19.12.2012  -  Musta  -  34cm

2xKP   2xROP   1xVSP   3xSERT

Wichtel Vom Sausewind    x    FI MVA V-98 Indian Hill's Idefix

1 pentue s.26.12.1999  1+2
i. C.I.B FIN MVA SE MVA NO MVA DV-00 PMV-98 PMV-99 V-01 V-02 SEV-98 Necku Stradivarius
FI MVA T. Pieni Kuunkeiju
T. Pieni Kuuntähti
T. Pieni Katupoika

Keijun omistajat kirjoittivat prinsessasta;

Ida tuli meille helmi-maaliskuussa 1996. Meillä oli jo pikkuruinen italiaano, mutta olin nähnyt näyttelyssä mustan italiaanon ja halusin sellaisen. Hesarissa näin sitten Tarun ilmoituksen ja soitin hänelle. Käytiin sitten katsomassa mustaa Keijua Tuusulassa, mutta asia jäi, kun en olisi voinut ottaa Keijua luovutusaikana ennen Joulua työkiireiden takia. Soitin sitten uudestaan helmikuussa Tarulle ja hän lupasi Keijun meille vaikka olikin päättänyt, että Keiju pidetään kotona. 

Keiju nimen vaihdoimme Aidaksi, mutta pian se muuttui Idaksi. Keiju-nimen Ida tunnisti tosi pitkään ja se olisikin sopinut oikein hyvin tälle keijukaiselle ja Aida taas oli tarpeeksi "hieno" tälle ihanalle "korulle". Ida kotiutui tosi nopeasti ja jo toisena yönä oli sängyssä peiton alla.

Taru vei Idaa näyttelyihin ja me myöskin, jos joku muu suostui hänet esittämään, minusta ei jännittäjänä siihen hommaan ollut. Idasta tulikin Suomen muotovalio Turussa/Raisiossa 10.8.2002 Hanna Santamäen esittämänä, vahvistettu 16.10.2002. Ja Viron muotovalio vahvistus 28.10.2002.

Ida sai myös yhden pentueen Tarun hoidossa Joulun aikaan. 26.12.1999 syntyi 3 pikimustaa palleroista. Niin  ja kävihän Ida Tarulla hoidossa silloin tällöin muutenkin.

Ida sai sai sitten Tarulta uuden kaverin, kun jouduimme armahtamaan pikkuruisen Sunny italiaanomme 7 vuoden ikäisenä. Kaveriksi tuli vipu-tyttö Tarumetsän Sinilintu alias Monday s.29.7.2001-13.2.2014. Elo sujui hyvin Ida-pomon johdolla ja Ida oli mestari huijaamaan saadakseen leluja/luita Mondayltä. Idasta tulikin mieheni tyttö Mondayn muuttaessa meille. Iltaisin aina klo 22 viimeistään Ida meni sohvalla loikoilevan mieheni eteen lattialle istumaan ja haukkumalla ilmaisi, että nyt on aika lähteä nukkumaan, minä ja Monday jäätiin kukkumaan.

Ida oli perusterve, kerran pienenä selvisi jopa rotanmyrkystäkin. Kun ikää oli jo 16 v huomasimme, ettei Ida enää kuule mitään, mutta se ei tahtia haitannut. Sitten syksyllä huomsimme silmässä jotain vikaa ja osoittautuikin tosi pahaksi. Mutta silmä saatiin pelastetuksi koko yöllisen lääkkeitten annon ansiosta. Silmälääkäri halusikin katsoa silmän sitten vielä kuukausien  päästä. Mutta Ida aristeli silmää joulukuussa lääkettä laittaessa, joten menimme lääkäriin saadaksemme uudet lääkkeet ennen Joulua. Lääkäri kertoi ikävän uutisen, mitään ei ollut tehtävissä. Hän neuvoi meitä armahtamaan Idan nyt heti, eikä enää menemään kotiin pariksi päiväksi. Niin sitten hyvästelimme rakkaan pikku-mustamme. Onneksi meillä oli vielä Monday seuranamme.

Ida oli ihana ikiliikkuja, jonka vauhti hiljeni vasta 19.12.2012. Ida oli myös paljon "puhuva"rouva, joka huusi/itki aina ilosta tullessamme kotiin. Ja  kaikkia sukulaisiamme ja ystäviämme tämä pusumaakari rakasti yli kaiken, toisia ihan liikaakin, piti vähän toppuutellakin.

Isot kiitokset Tarulle jo 20-vuotta kestäneestä  "koiraystävyydestä" ja  koko Tarumetsän väelle elämämme sulostuttajista niin edesmenneistä kuin nykyisistäkin Lunasta, Tarumetsän Lumienkeli ja pojastaan Jokusta, Tarumetsän Yksi ja Ainoa.

Taru ja Aulis

Ida & Sunny jouluna

Ida jouluna

Ida & Monday